Pöllöjen paluu

Vuoden 2014 suosikkilevyni oli ehdottomasti Pöllöt -yhtyeen nimikkoalbumi. Olin aivan myyty heidän tarttuvasta melodisesta poprokistaan ja koukuttavista sanoituksista, jotka kertoivat pieniä hauskoja tai hieman traagisiakin tarinoita. Nyt Pöllöt ovat julkaisemassa seuraavaa Metsäpalo nimistä levyään ensi viikolla 24.2. Levy on ennakkokuunneltavissa Soundin sivujen kautta ja täytyy myöntää, että jo ekan biisin aikana kasvoilleni levisi onnellinen virnistys ja raajat alkoivat heilumaan. Kyllä, Pöllöt ovat palanneet ja kuulostavat edelleen mahtavilta. Levy on toki jo laitettu tilaukseen mutta luulenpa, että kuuntelen sen ennakkoonkin useamman kerran läpi.

Soundin ennakkokuunteluun pääsee TÄSTÄ.

Kannattaa tsekata Spotifystä myös välissä ilmestynyt Ympyrän Alla -ep, joka sisältää kyllä varsin Pöllömäisiä veisuja mutta ei iskenyt kuitenkaan ihan niin kovaa kuin ensimmäinen levy tai tämä Metsäpalo.

VIRTA vie mukanaan

Helsinkiläinen instrumentaaliyhtye Virta julkaisi vähän aikaa sitten uuden Hurmos -nimeä kantavan albuminsa Svart Recordsin kautta. Täytyy myöntää etten itse ymmärrä jazzista hölkäsen pöläystä, mutta Virta yhdisteleekin sitä elektronisen musiikin elementteihin ja postrockiin luoden niistä jotain aivan omanlaistaan musiikkia. Hurmos lunasti ainakin omat odotukseni. Levystä huokuu kunnianhimoisuus ja tinkimättömyys tehdä omaa juttua ja tehdä sitä mahdollisimman hyvin. Tykkäsin. Ehkä jopa hurmioiduin.

Hurmos löytyy myös Spotifystä, suosittelen tutustumaan.

Maaku pelaa: Everybody's Gone to the Rapture

Musiikin kuuntelun lisäksi tykkään silloin tällöin pelailla konsolilla (PS4). Erityisesti tarinamuotoiset indiepelit viehättävät ja lisäksi ne ovat yleensä sopivan lyhyitä eli niiden pelaamiseen on helppo löytää aikaa. Päätinkin että voisin hieman offtopicina kirjoitella tähän blogiini myös peleistä joita olen pelaillut sekä niiden herättämistä fiiliksistä.

Everybody's Gone to the Rapture alkaa siitä, että pelaaja huomaa olevansa yksin tyhjässä englantilaisessa kylässä. Kaikki muut ovat kadonneet ja pelin nimestä voikin päätellä aika paljon heidän kohtalostaan... Tarina etenee, kun pelaaja liikkuu ympäristössä ja löytää valopalloja, jotka paljastavat tarinasta pala palalta sen, miten lopputulemaan on päädytty. Itse ajattelen valopallojen olevan eräänlaisia heijastumia, jotka ovat jääneet jäljelle "ylös nostetuista". Eräänlaisia energian muistijälkiä tms.  Myös radioista ja puhelimista kuunneltavat lokit ja keskustelut toimivat tarinan tukena. Peli on jaettu kuuteen kappaleeseen ja jokainen kappale kertoo yhden päähenkilön tarinan.

Pidin pelistä todella paljon. Tarina oli mielestäni surullinen mutta ajatuksia herättävä. Erilaisia teorioita peliin liittyen voi lukea esimerkiksi täältä.  Juttu sisältää spoilereita, joten suosittelen perehtymään siihen vasta ensimmäisen pelikerran jälkeen. Musiikki pelissä oli todella kaunista ja kuljetti tarinaa eteenpäin. Peli kannattaa ehdottomasti pelata ensimmäisellä kerralla läpi vain tarinasta nauttien, lukematta etukäteen liikaa spoilauksia tai takertumatta trophyihin. Peli on aika lyhyt, itse haahuilemalla ja ihmettelemällä kaikkea käytin siihen aikaa ehkä noin 4-5 tuntia.

Peli on muuten kuukauden ilmaisena pelinä PlayStation Plus -jäsenille tällä hetkellä!

Paluu kuolleista

Blogi on jälleen viettänyt hiljaiseloa, mutta tilanne toivottavasti on muuttumassa tulevaisuudessa. Rutistin nimittäin graduni kasaan ja palautin sen lokakuun lopussa. Sen kirjoittaminen ja viimeistely vei lähes kaiken vapaa-aikani, joten sen vuoksi ei blogiakaan tullut kirjoitettua. Koneella tuli muutenkin istuttua ihan liikaa, ensin töissä ja sen jälkeen yliopistolla tai kotona. Nyt kuitenkin on opinnot loppusuoralla ja valmistuminen häämöttää vuoden lopussa. Olo on sekä helpottunut että haikea. Nytkö se opiskelijaelämä vihdoinkin päättyy? Saanko ikinä oman alan töitä? Tai edes jotain sellaisia töitä, jotka olisi kiinnostavia? Mitä sitten, pitäskö opiskella lisää jotain?

Joka tapauksessa tein tällaisen pienen soittolistan, joka kertoo graduntekoprosessistani ja siihen liittyneistä tuntemuksista. Prokrastinaatiota, ahdistusta, sisuuntumista ja helpottumista. Tsemppiä kaikille omien opinnäytteidensä kanssa painiskeleville. Te pystytte siihen. Minäkin pystyin.

Ilosaarirock -raportti osa 2: Sunnuntai

Sunnuntaina olin hieman väsynyt, sillä olin edellisenä päivänä ollut töissä ja lähtenyt sitten vielä illalla liikenteeseen ja kukkunut aamuöille ties missä, hups. Onneksi sunnuntaina ensimmäinen kiinnostava esiintyjä ei aloittanut kauhean aikaisin. Suuntasin siis ensin kulkuni Tähtiteltalle katsomaan Ruger Haueria. Teltassa ei ollut kauheasti yleisöä kun yhtye aloitti mutta vähitellen se täyttyi keikan edetessä. Tosin kyse tosiaan oli sunnuntain ensimmäisestä esiintyjästä, joten ei ihmekään ettei väsynyt festarikansa ei jaksanut raahautua ajoissa paikalle. Keikka oli ihan ok mutta jotenkin olin odottanut enemmän. Voi olla, että oma väsymykseni ja keikan ajankohta söivät jonkin verran tunnelmaa. Lähdin Charlie Mansonin Häät -kappaleen jälkeen jo hieman ennen keikan loppua suuntaamaan kohti Metelli -telttaa.

Metelli -teltassa nimittäin esiintyisi seuraavaksi se yhtye, jonka vuoksi lähinnä olin sunnuntaille lipun hankkinut. Olen onnistunut aiemmin jo useamman kerran missaamaan K-X-P:n keikat mutta nyt päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja vihdoinkin olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Enkä todellakaan joutunut pettymään, keikka eteni tiukasti kuin höyryjuna rumpujen jyskyttäessä. Hieman enemmän olisin suonut bändille yleisöä mutta keikan edetessä teltta onneksi täyttyi kuitenkin jonkin verran.

K-X-P n mystiset huppupäät

Tämän jälkeen menin soundi -lavalle katsomaan Ihana Leijonan, mutta väsymys painoi jo silmiäni ja bändi tuntui jotenkin liian keski-ikäiselle. Olo alkoi olla aika zombiemainen ja tässä vaiheessa soitinkin itselleni kyydin kotiin, päiväunille.

Kotona ehdin hyvin syödä ja levätä rauhassa. Ajattelin alun perin mennä katsomaan Paperi T:tä mutta en sitten jaksanutkaan lähteä, olihan tuo jo nähty useammankin kerran muutenkin. Lasten Hautausmaan päätin kuitenkin vielä jaksaa käydä katsomassa ja onneksi lähdin, sillä bändi soitti ihanan keikan. Laulujen aiheet ovat synkähköjä mutta laulaja Kristiinan hymyilyä katsoessa tulee hymy omillekin huulille. Keikka oli hyvä päätös rokkiviikonlopulle ja lähdin tyytyväisenä kotiin.

Lasten Hautausmaa

Nyt sitten odottelenkin jo ensi viikon viikonloppua, kun lähden Kuopioon Gramofon Festiin perjantaina ja lauantaina sitten Helsinkiin katsomaan millainen on Helsinki Modern Sky -festivaali. Niistäkin voisin yrittää jonkinlaista raapustusta tehdä, ehkä jopa hieman paremmalla aikataululla kuin tästä Ilosaaresta. 

Ilosaarirock -raportti osa 1: Töminä -klubi

Töminään hankin lipun ennen kaikkea Teksti-tv 666:n vuoksi, myös Särkyneet, Kesä, The Mutants ja Kohti Tuhoa kiinnostivat. Ensimmäisenä alueelle saavuttuani totesin, että olin unohtanut käydä apteekissa ostamassa uudet korvatulpat itselleni. Pelkkä ajatus punk -keikkojen seuraamisesta ilman korvatulppia sai korvani soimaan. Onneksi sain anniskelusta sellaiset perinteiset keltaiset kököt tulpat, jotka eivät pysy korvissa mutta suojasivat onneksi ehkä edes jollain tavoin kuuloani keikkojen ajan.

Alue oli Särkyneiden ajan vielä tyhjillään ja katselin itsekin keikan anniskelukarsinan puolelta (piti ostaa siideri laannuttamaan korvatulppaepisodin aiheuttamaa kyrsintää). Viime aikoina olen käynyt lähinnä k18 -festareilla kuten Flow ja Sideways, joten olin unohtanut koko kaljakarsinoiden olemassaolon. Keikka oli ihan kiva, en oikein ollut siinä vaiheessa päässyt vielä festaritunnelmaan joten sen vuoksi ehkä hieman laimeat fiilikset.

Seuraavana esiintyi Kesä, jota siirryinkin katselemaan ihan eturivistä. Olin aiemmin nähnyt yhtyeen Flowssa vuosi sitten ja silloinen Tiivistämön keikka oli varsin kelvollinen. Bändi soitti nytkin hyvän ja intensiivisen keikan, harmi vaan ettei paikalla ollut kovin paljon yleisöä. Kohti Tuhoa sen sijaan vaikutti olevan varsin odotettu esiintyjä, lavan edustalle pakkautui yleisöä ja pitti pyöri koko keikan ajan. Itse katselin keikan hieman taaempaa. En ole mikään hc -punkin kuuntelija noin yleisesti ottaen mutta välillä on mielenkiintoista tutustua johonkin itselle uuteen ja erilaiseen.

The Mutantsin ajan yleisö nökötti kaljakarsinassa ja lavan edusta oli lähes tyhjä. Yksi syy miksi toivoisin noiden järjettömien aitauksien käytön loppuvan. Ihmiset kuitenkin haluavat juoda kaljaa samalla kun katsovat keikkoja. Keikka ei herättänyt lopulta sen suurempia tunteita itsessänikään, ehkä meininki olisi ollut parempi jos yleisöä olisi ollut hieman enemmän. Nyt tuntui että bändi vaan soitti taustamusiikkia.

The Mutants ja yleisömeri

Tarkoituksenani oli käydä Kumikamelin aikana syömässä jotain ja ehkä istumassa paheksumassani kaljakarsinassa mutta valitettavasti säätila muuttui melko ikäväksi. Vettä alkoi sataa kaatamalla. Kökin siis teltan suojissa, siemailin kahvia ja katselin keikkaa, joka ei itseäni juurikaan kiinnostanut. Yleisö kyllä vaikutti olevan innoissaan.

Viimein Tekstarit, jota olikin jo koko ilta odotettu. Keikka oli mahtava. Yleisö hyppi ja pomppi ja pitti pyöri, kaikilla oli aivan hillittömän hauskaa. Ihmiset lauloivat mukana ja kiljuivat. Teltta tuntui olevan aivan täynnä ihmisiä, tunnelma oli hikinen ja kostea. Keikan jälkeen olo oli kuin suuremmankin urheilusuorituksen jälkimainingeissa, olinhan itsekin pomppinut ja riehunut muiden mukana. Mutta hauskaa kyllä oli! Ei edes vituttanut, että hävitin pyörän avaimen, kastuin läpimäräksi sateessa ja jouduin lopulta menemään bussilla kotiin. Musiikin voima on ihmeellinen ;)

Teksti-tv 666

Yleisesti ottaen Töminästä jäi hyvät fiilikset, esiintyjät olivat kiinnostavia ja koin saavani huimalle 10€ investoinnilleni reilusti vastinetta.

Ilosaaren kotimaiset tärpit

Tässä Spotify -soittolista itseäni kiinnostavista kotimaisista Ilosaarirockin artisteita. Hieman ex-tempore hankin liput Töminä -klubille ja sunnuntaille. Lauantaina olen töissä eikä silloin toisaalta olisikaan niin paljon kiinnostavia esiintyjiä.